Ahdistaako, masentaako vai ihan ketuttaa pelkästään?
Tässä kun elämääni mietin, kummastelen onko tosiaan isoilla muutoksilla, myllerryksillä ja pettymyksillä ollut vaikutusta siihen mitä olen ja miten paljon olen juuri noina hetkinä ollut henkisesti terve. Siis masentunut tai muuta vastaavaa millä kansankielellä tämän voisi tulkita. Puhutaanpa hetki masennuksesta ja sen värittämästä menneisyydestäni... Siis hetkinen, aivan oikein, myönnän olleeni henkisesti sairas ajoittain. Millainen tabu on se, että voi myöntää muille ja itselleen voivansa henkisesti pahoin. Sairastavansa jopa jotain psyykkistä sairautta? Kuinka uskallamme? Mitä muut ajattelevat? Kun Minulle ensikerran lääkäri ehdotteli asiaa mainiten että jos oletkin stressautunut ja masentunut etkä siksi saa unta, olin aika epäileväinen. Mitä vittua? Eikö tämä olekkaan ihan tavallista unettomuutta kun tekee viikon töitä nukkumatta, ihmetellen että missä vika. Siitä sitten kaikki lähti... Olen kokeillut muutamia lääkehoitoja myös osastohoidonkin liitteenä, aina kuitenki todeten ...