Pantterin elämää - katsaus karvoihin ja karvojen alle

Hyvää ystävänpäivää lukijoille! ❤ Olen iloinen. Olen iloinen siitä että minulla on joku jolle ostaa ystävänpäivänä kukkasia. Jos olisin rikas, voisin toimittaa kukkasia jokaiselle naaraspuoliselle kukkasia, vaan en ole. Olen iloinen siitä mitä tunnelmia odotus tuo tullessaan. Olen iloinen perheestäni, siitä mitä minulla on. ❤ Samalla olen huomannut viimepäivinä ajatuksiani kalvavan ajatukset siitä että olen saamaton paska, siitä että en saa asioita päätökseen / valmiiksi. Josko se tuo myös tunteen siitä että joskus tuntuu turhauttavalle. Osaisiko taas hetkeksi avata ajatuksiaan, vaiko nyt lienee semisulkeutunut mieli. Joo, ruusuja ja risuja... Ruusuja Rakkaalle, itselle risuja persiiseen. Jotenkin tuntuu, etten pysty puhumaan välillä, en edes vaikka joku yrittäisi lypsää. Ei kannata, en ole lehmä kuiteskaan. Olen 🐆, en lehmä... Emas non quod opus est, sed quod necesse est. Quod non opus est, asse carum est.

Paljon on vettä virrannut Kymessä sitten viime kirjoituksen. Aika on siis päivitys tai update niinkuin paremmissa piireissä kerrotaan. Eli mistä alkaisin, miten avaisin tänään arkun tai paremminkin karvatakun... No, tämän vuoden ehkä suurin uutinen on se että olen vihdoin kuullut ääniä joita tarvitsi se 40 vuotta odottaa. Kyllä, Suklaasilmä on saavuttanut siunatun tilan. Tai miten muuten sen sanoisin, että kaikki ymmärtävät. Joka tapauksessa 13. Viikko taitaa olla menossa. Että sellaista. :-) Nyt, kun monet tietävät, kun seurustelen polyamorisessa suhteessa voinee monelle tulla kysymyksiä eteen. Mutta kyllä, olen tulossa isäksi, se että olenko biologinen iskä on viellä 50/50 sauma. Onhan tämä parisuhteeni muutamille herättänyt kummeksuntaa, useimmat ymmärtää jokut eivät. Lapsen syntymän odotus ei liene helpota asiaa. Sen totean että masuasukki on toivottu, eikä siis esim. hutilaukaus. Tämän enenpää tästä en kirjoita, palaan kyllä masukkiin kesän mittaan. =) Mitähän muuta, 40 vu...