Kevät tulla jolkottaa
Kevät alkaa tulla, lumetkin alkoivat sulaa. Nyt kun tässä istun illassa pimenevässä, mietin milloin pääni alkaa sulaa jäästä mikä tuntuu peittävän alle sitä ihmistä joka joskus olen ollut. Huomasin tänään itseni romahtavan, siihen ei tarvittu kuin ehkä myös omaa huolimattomuutta tapahtunut tapaus töissä. Onneksi kuiten ruttasin vain peltiä, jota saa uutta. Mutta itsetuntoni kolisi myös huomatessani etten olekkaan niin hyvä kuin luulin. No, ihminen erehtyy, mutta otan asia raskaasti. Liekö taasen mieliala hyppii kuin kenguru. Mitä sitten teen, harhakuvittelen kaiken tekemäni väärin. Olenko kaiken itseeni kertyneen negatiivisuuden vanki ja orja. Vankila jonka ovien avain on ymmärrykseni hukkaama. Miksi sitten en osaa ottaa mistään avusta jota minulle tarjotaan, kiinni. Tavalla joka aukaisisi ovet... Olin hetken aikaa tupakoimatta, muutama viikko sujui hyvin. Kunnes sitten retkahdin, itse itselleni aiheuttamasta vitutuksesta. Tänään tapahtumien summana tärisin kuin haavan lehti, t...