Vettä Kymijoessa ja sen rantojen läheisyydessä
Pään sisäisiä tuhnuja, eli siis aivopieruja... Niin, kauan on mennyt että saan jotain kirjoitettua. Ehkäpä paljon on tapahtunutkin niin pään sisällä kuin koko kehon osalta. No oli miten oli. Isäni poismeno tapahtui ehkä yllättäen tai sitten ei, viime keväänä. Olihan tuo kova paikka allekirjoittaneelle, kuten läheiset sen huomasivat. Sen jälki mainikeja vieläkin selvitellään kuten tulleet perintöverot jne. Tämä kevät sitten tapeltiin uuden syöpäkasvaimen kanssa, joka tuli ilmi viime vuoden lopulla tapahtuneesta sairaskohtauksesta. Se sitten pisti palikat sekaisin vanhan vamman kuntoutuksen katkeamisella ja uudella sytostaatti hoidolla. Siitäkin vielä loppuja tuloksia odotellaan, vaan sekin on tuomittu vain jatko kontrolleihin siirtyväksi. Omaa päätä on koitettu avata henkisellä tasolla, lie ei se helppoa sekään. Mutta jotain tuloksiksi kelpaavaa on saatu, ei siitäkään sen kummemmin halua avautua. Pitää jotain saada pitää salaisuuksiakin, kai... Perhe sitten kasvoi, ei ...