Pantterin elämää - katsaus karvoihin ja karvojen alle

Tiedän, tunnen, siis olen elossa. Tiedän asioita, tunnen iloa, tuskaa ja pelkoa, olen siis elävä ihminen. Tätä nykyä vierelläni on myös pieni ihminen joka opettaa minua samalla kuin ajan myötä opetan itse elämään eri asioissa. Mitä siis opetan? Olemaan ylpeä juuristaan kun Hänestä kasvaa aikuisena isiensä Prinsessa joka kokee myös ne asiat elämässä joita vanhempansa ovat kokeneet. Mutta opettamisen arvoista on se, ettei hänen tarvitsisi kokea kaikkea mitä esimerkiksi itse olen tyhmyyksissäni kokenut. Nyt kun tunnen taas pettäneeni itseni, toivon että osaan olla hänelle kasvaesaan esimerkkinä ettei hän pilaisi elämäänä esimerkiksi tupakalla. Tänään olen miettinyt paljon, millä palkitsen ja rohkaisen itseni etten enää sytytä yhtään savuketta... Tämän viimeisen jälkeen. Olin joskus jemmannut parikin askia työpaikan kaappiin, joista nyt olen päässyt eroon. Paljon myös pinnassa on se että olen masentunut. Vanhat psyykkeen vaivat nousivat kuoren alta pintaan, ensin pelkoina sitten ...

Aliena vitia in oculis habemus, a tergo nostra sunt. Olen miettinyt, etten ole varmaankaan ainoa tuore isä, josta tuntuu kaikki vauvan kanssa tapahtuva tekeminen niin pirun hankalalta. Silti, olen alkanut turhautumaan koko asian kanssa niin paljon että omat eikä kohta monen muunkaan hermot kestä. Turhautumista ei helpota se että koen nykyisin turhankin usein olevani jonkillainen "kolmaspyörä" . Lapsen tuleminen perheeseen aina vaikuttaa asioihin, mutta kun epäilen kykyjäni ja olen epävarma, yliherkkä pääni veivaa ajatuksia mullinmallin. Kunpa en olisi niin yliherkkä ja rikkonaisien ihmissuhteiden pirstaloima ihmislapsi, joka vielä 40 vuoden jälkeen ei löydä elämänsä tarkoitusta maailmassa Ainakin toivon ettei Prinsessa joudu elämässään niin vaikeisiin sotkuhin kuin Minä aikanaan. Ainakin jotain osaan, jossen muuta niin neuvoa mitä tyhmyyksiä ei kannata tehdä. Bene est temptare. Ehkä tieto lisää tuskaa, mutta koen olevani tarpeeksi tyhmä oppivani vielä paljon uutta e...